Runoja

Välähdys sinusta
ihanassa unessa,
aina on kesä!

Kun lepään sydämesi lyönneissä,
tähdet laskeutuvat alas
valkeina ja lämpiminä,
yössä tuoksuen. 

Valvon vielä hetken,
kunnes uni ottaa minutkin.
Viimeinen häivähdys sinusta,
vielä yksi kosketus.

Taivaankannella tähdet
ovat taas paikoillaan.

25.9.2024

- Maailmasta on tullut paha
sanoin.
Sinä ravistit päätäsi.
- Se on aina ollut.
mutta emme välittäneet siitä
kauempana.

Ja juuri sinun luonasi
maailmassa hajallaan
olevat toivon sirpaleet
kerääntyvät yhdeksi ja ehyeksi.

25.6.2024

Sinä tulit,
laskeuduit syliini ja sydämeeni,
tavalla,
jolla ei kukaan toinen.

Katsot minuun tummin silmin,
ja kerrot terveisiä tähtien takaa.
Hetken sinä tiedät kaiken,
vielä näet enkeleitä.

Minun tuoksusi sinussa,
ja sinun minussa.
 

8.6.2024 

Olen maailmassani, 
mietin sinun maailmaasi. 
Se on erillinen omastani.
Myös erilainen.

Minä teen juttujani ihmisteni kanssa,
sinä teet omiasi omiesi kanssa.
Pieni linkki yhdistää meidät 
jalanjäljen kokoiseksi alueeksi.
Siinä me kohtaamme hetken, 
samassa jäljessä huojuen,
varoen horjahtamasta valtakuntamme rajojen yli.

Välillä minä tahtoisin kaatua,
romahtaa koko painollani universumeittemme pyhään koskemattomuuteen,
ja olla välittämättä
kuinka dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon.  

18.10.2023

Eilen kuljit selkäytimeeni ja sydänjuuriini
kuin lämmin merivirta,
aamun ensimmäinen auringonsäde,
kesän viimeinen päivä 
ja taivaalle pehmeästi syttyvät tähdet.

Ajattelen sinua, 
kun pimeys valahtaa päälleni 
ja yö hengittää hitaasti.

Unien haaveet kieppuvat seinillä
tarinaansa kertoen.
Laulan niiden kertosäettä
sinusta ja minusta,
uudelleen ja uudelleen

enkä muista puutarhojamme,
en virtaavaa vettä
enkä taivaalla riippuvia suuria tähtiä, 
joita kanssasi katselen.

Tänä yönä muistan,
kun sateen viimeiset pisarat
hyväilevät ihoani.
Minun on kuoltava, enkä tahtoisi.
Tahtoisin elää koko ajan,
en ainoastaan ylösnousemukseni ihmeessä.
 

Olet tässä, hengitän sinua nyt.
Seuraavassa sekunnissa 
miekka sivaltaa minut irti sinusta,
vahingossa osia minustakin, 
vähän kaikkialta. 

Kauhujen juna on lähtenyt,
matkustajinaan järjetön toivo
ja näivettyneet unelmat.
Minä jäin asemalle.

Helpottavassa tyhjyydessä
asuu suru, joka ei enää huuda.
On aika luovuttaa.
Sinustakin.
 

Kaipaan syvästi,
rakastan suuresti.
Rakkaudessani asuu pelko.
Kuinka monta kertaa 
olen melkein sinut menettänyt,
sinä kaunis, ihana ja ihmeellinen.

Unettoman yön tunteina 
ajatus aamusta.
Marraskuun pimeydessä
maaliskuun valo.

 
Sinä olet leipä, jota syön nälkääni,
kivinen ja karkea.
Olet viini pöydässäni, 
ja minä juon itseni sairaaksi.

Unohda, unohda!

Viimeisellä rannalla
häämötti matkani loppu.
Oliko se tuo tumma kallio,
vai lokin matala lento?
Sumun kyynelverho
kätki maiseman sisäänsä,
sykertyi kipeänä vatsaani
kääntäen sen nurin.

Älä ole ahdistunut,
sillä se tarttuu lapseesi.
Hän peilaa sinua.
Hän rakentaa minuutensa 
sinun kauttasi.
Älä ole ahdistunut! 

Ole vahva, ole vapaa, ole rohkea.
Sinä voimakas nainen,
kyllä sinä kestät.
Se, mikä ei tapa vahvistaa. Niinhän?

Muista pitää itsestäsi huolta.
Käy lenkillä ja liiku.
Tapaa ystäviäsi.
Hengitä! Joogaa!
Kirjoita huolipäiväkirjaa!

Äläkä ole noin negatiivinen.
Keskity hyvään.

Eilen hyväilin
lämmintä varjoasi,
uneen jo taipuvaa.
Olit käsissäni lämmin,
ja minä -elossa!

Tänään minä palelen.
 

eikä se sulkeudu. 
Se ei painu pehmeästi karmeilleen,
eikä hävitä ääriviivojaan seiniin.

Oveni on avoinna tuoksuun,
kesän kirkkaisiin päiviin
ja vehreään rauhaan. 
Sinun valosi tulvii sisälleni. 

Jos vetäisin oveni kiinni,
en kaipaisi sinua niin suuresti.
Hämäryydessä saisin unohtaa sinut. 

 Minun kiertoradallani
 on kuljettu töyssyistä kyytiä.
 Entä sinun?
 Kierrämme samaa aurinkoa,
 muistathan?      

Minä maalasin mustan pilven,
tuhansia tuulenpyörteitä
kieppumaan ja kirkumaan,
rikkomaan kesätaivaan
sinisen rauhan.

Myrskytuuleni kasvot ovat sinun,
hiljaiset ja sulkeutuneet.
Koetan koskettaa niitä.
Haluan tavoittaa ihosi,
onko se yhä lämmin?

Sormenpääni muistavat sinut.

27.7.2022

Afrikka minussa,
kuuma ja hehkuva.
Illan verinen aurinko,
maan ja taivaan avaruus.

Afrikka ei jätä koskaan,
se vain muuttaa minussa muotoaan. 

Lempeästi ja kiivaasti
rauhassa ja intohimoisesti
järkevästi ja järjen kadottaneena
epätoivoisena ja täynnä kirkasta toivoa.

Sisälläni lepattavat
satojen perhosten siiveniskut.

Hetken on maailmani oikein päin.

15.7.2022

Meren ja hiekan kutsu
sydämessäni ja korvissani,
vuosikymmeniä kestänyt,
on lakannut. 

eikä ole enää minun aikani. 

Kauneimman kesän sylissä
minä makasin.
Tuulen sormet pyörivät
lempeinä ihollani
ja vesi suuteli olkapäitäni.

Tyynelläkin puut kuiskailevat. 
Kesä on hetken vierailijoita:
tervapääskyjen kirkunaa ja kurkien huutoa.

ovat kesän kädet minussa.
Sinä olet kesä.

ja ajan pysäyttää, 
mutta hetket kiitävät ohitse.
Kesän rakastamisessa
on läsnä luopumisen tuska.

Kesä ei koskaan jää, 
se katoaa aina uuteen odotukseen.